Koskikara ja kevään henkäilyä

Olen seurannut koko talven urhean pienen pyrstönheiluttajan,koskikaran, puuhia joella.Välillä on mennyt muutama päivä,jolloin sitä ei ole näkynyt.Vapaa vesiuoma on kutistunut muutamaan metriin.Ja sitten taas se on näkynyt,pirteänä kuin ennenkin.Siitä on tullut jokapäiväinen ilontuoja,merkki tulevasta keväästä!

Siinä se on,"kosken"toisella puolella,jään reunalla.Putkella toki tulisi parempia kuvia.

Tai tässä,jään reunalla istumassa valmiina sukeltamaan hyiseen veteen nappaamaan toukkaa.

Kevät alkaa jo olla lähempänä ja talvi takana.Tänään oli jo selvästi nollan yläpuolella,mutta pohjoistuuli viilensi kovasti.Roppa-rukka paleli ,mutta talvitakki auttoi kummasti.Se on selvästi huonovointinen,ruoka maistuu huonosti.Muistelen,että näin oli viime kerralakin ja huonovointisuutta kesti viikon päivät.Sen jälkeen se söi huippuhyvin.

Roppa

Koko jengi mielipaikalla ;Syke  unessa,Roppa odottaa oravaa,Sissi sammunut (hetkeksi) ,Kiira odottaa Pomoa.

Onnea Kiira ,11 nakkia kakussa!

Tänään on päivänsankarina Kiira.Yksitoista nakkia maksalaatikko-kakun päällä ja tosi iso muovisammakko juhlistivat kiiran päivää.Kiira syntyi Tiinan kotona Hiiralassa 5 uroksen ja toisen nartun kanssa Helmille.Isä-pappana oli komea Illi!

Talven sininen hetki,Kiira ja keppi

Nakkikakku hävisi nopeasti juhlijan suuhun!Saivatkohan Emma,Taco,Rudi ja muut sisarukset yhtä hyvää juhlaruokaa!
Kiitos Tiina tästä upeasta Persoonasta,jota ilman ei meillä olisi kolmea muuta länderiä!

Kepeissä on eroa

Kiira on ehdoton keppien kuningatar.Joka lenkiltä se yrittää löytää kepin,mielellään yli metrin mittaisen,mitä se ylpeänä kantaa,yleensä kotipihaan asti.Sissi yrittää tehdä saman,mutta kepin mitta on 10 cm!Yhtä ylpeänä se esittelee sitä Kiiralle ja muille koirille.Voi hölmöä!

Tänään ihailimme komeita jääpuikkoja.Näitä ei tarvitse tiputella alas!

Maaliskuista alkukevättä

Upea kevät tulee kovalla vauhdilla!Aurinko kovettaa hankea niin että koirat voivat juoksennella sillä.
Olimme viikonlopulla Tammisaaressa ja merenranta oli taas erinäköinen.Merenjäähän vain ei voi luottaa,niin ohutta se on paikka paikoin.Hieman kävimme kuitenkin testaamassa rannan reunaa,ja kestihän se.

Ropan astutuksesta on nyt 2.5 viikkoa,joten vielä pitää hetken odottaa ultran kuvaa.Kovin se on rauhallinen ja kaivautuu viereen hakemaan rapsutuksia.Pidetään peukkuja!

Sissi ja Roppa

Sissi jäähieronnassa

Sylvi ja kuningattaren aina auki oleva lähde

Jäätyvän joen kauneutta

Kiira mielipuuhassaan

Sissin elämäniloa!

Helmikuun loppua

Nyt pääsimme vihdoin omalle metsäpolulle ja onhan se vielä aikamoista kipittämistä peräkkäin.Mutta maisemat mukavampia!
Hanki kannattaa jo vähän,ainakin Sissiä.

Syken juoksu on kuumimmillaan ja se kosiskelee Roppaa ja Sissiä.Toivottavasti Sissi ei saa uutta juoksua ,edellinen oli vasta marraskuussa.Hieman typyköitten hormoni-hurmokset jo väsyttää,seuraavan kerran otan uroksia!

Kira valitsi lumikökkäreen kepin sijaan.

Ropan astutuksesta on viikko ja hieman hellyydenkipeämmältä se alkaa näyttää.Peukut ja isovarpaat pystyyn,että "meseropat siellä" alkavat kiinnittyä!

Lunta,lunta

Metsäpolut alkavat olla niin täynnä lunta,että ulkoilu on täyttä työtä.Koiratkaan eivät löydä sopivia paikkoja "yksityisyyteen".
Niinpä asiat on toimitettu kotipihaan metsälenkin jälkeen!Nyt olemmekin siirtyneet viereisen leirikeskuksen auratuille teille lenkkeilemään.Tänään koirat kiipeilivät tien penkalle katsomaan,miltä maailma todella näyttää!

Tietä pitkin on mukava juosta kovaa!

Viime viikonlopun muistot ovat mielessä mukavasti.Muutama viikko täytyy odottaa,että ultran ruutua voi jännittää!

Laitan vielä muistoja viikonlopulta.Tässä Roppa odottaa Meseä portin toisella puolella

"Hei,sinäkö se olitkin siellä hunnun takana!"

Nuorenparin salaisuuksia!

 

Mese-miestä tapaamassa

Maanantaina Ropan proge-testit näyttivät selvästi sitä,että loppuviikolla voisi olla otollinen hetki tavata Meseä niissä merkeissä.Keskiviikkona lähdimme pendoliinolla kohti Jyväskylää ja taas kerran Roppa osoitti olevansa maailman-matkaaja:se istui tyynesti junassa,vaikka tämä oli sille ensimmäinen kerta.
Roppa oli kovin ihastunut Meseen heti jo ensi sekunneilla,mutta nuoren uroksen piti päästä samalle aaltopituudelle.

Oli mukava nähdä lemmenparin käyttäytymisestä,että pakko-liitosta ei ollut kyse!Kävellessämme pitkin Mesen kotipolkuja Roppa esitti hyvin tiukasti eteentuleville uroksille,että hän oli jo varattu! Mese ohitti hienosti vastaantulijat ilman rähinää.

In love

Nämä upeat kuvat otti Tanjan ystävä Marjo Kokkonen.

Nyt vain odotamme muutaman viikon,saammako ihailla huhtikuun puolessa välissä rakkauden hedelmiä !